Muotoilu ja sosiologinen osaaminen

Suomessa teollisen muotoilun ammattiala on korostanut ensisijaisesti funktionalistista muotoiluperinnettä ja teknistä ammattitaitoa. Siinä on myös painotettu muotoilijan henkilökohtaista luovuutta ja taiteellisuutta. Muotoilijoiden koulutuksen peruslähtökohta on ollut henkilökohtainen taiteellinen osaaminen ja luova ongelmanratkaisutaito. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvallat ja Italia johtavina muotoilumaina ovat hyödyntäneet muotoilussa jo vuosikymmeniä yhteiskunnallista tietoa ja sosiaalitieteiden menetelmiä: yhteiskuntateorioita, semioottisia ja etnografisia työvälineitä. Merkittäviä etnografisen työmenetelmän hyödyntäjiä muotoilussa ovat muun muassa IBM, IDEO ja Apple.

Nyt ja tulevaisuudessa yhteiskuntatieteellisillä työvälineillä olisi tärkeä rooli erityisesti kriittisen designkäytännön kehittymisessä. Yhteiskuntatieteellistä osaamista muotoilija tarvitsee erityisesti kulutustuotteiden muotoilussa, koska kuluttamisen symbolien merkitys kasvaa rinnakkain jatkuvasti laajenevien tuotevalikoimien kanssa. Nykypäivän tuotemuotoilua ohjaakin niin muotoilijan luovuus, taiteellisuus kuin kuluttaminen, markkinat, tarinat ja kuluttajan kokema elämys.

Teollisesti muotoiltujen ja valmistettujen tuotteiden merkitys muuttuu abstraktimmaksi kulutusyhteiskunnassa, jossa ostetaan elämyksiä ja sosiaalista pääomaa. Tuotteen toimivuus, esteettisyys ja ergonomia eivät enää riitä myyntivaltiksi, vaan tuotteiden muotojen tulee sisältää muutakin viestintää. Siksi tuotteiden semanttisen osumatarkkuuden suhteessa tuotteen käyttäjään tai kuluttajaan on oltava entistä täsmällisempää ja tarkempaa. Näin ollen teollisen muotoilijan rooliin työelämässä ja ammattitaitoon kohdistuu muutospaineita. Muutos on kuitenkin nähtävä mahdollisuutena ja voimavarana. Ne myös tuovat valtavasti uusia mahdollisuuksia muotoilulle ammattina.

Nykypäivän muotoilijan ammattitaidossa tulisi yhdistyä innovatiivinen suunnittelutyö, liiketaloudellinen ja tekninen osaaminen sekä yhteiskunnallinen herkkyys. Jälkimmäiseen kuuluvat muun muassa ymmärrys yhteiskunnan, ihmiskäsityksen ja merkitysten muutoksesta sekä niiden merkityksestä tuotteiden kulutukseen ja elinkaareen. Tutkimusmenetelmien soveltamisen taito suunnittelutyössä on lähtökohtana käyttäjäkeskeiselle tuotesuunnittelulle. Lyhyesti, muotoilijan osaaminen sekä trendejä ja aikakausia ylittävä teoreettinen ongelmanratkaisukyky ovat muotoilijan ammattitaito tulevaisuudessa.

Sosiaalitieteiden käyttö muotoilussa on kuin muotoilijan ja loppukäyttäjän välinen käyttöliittymä, jossa tuotesuunnittelu ja tuotteen käyttäjä käyvät vuorovaikutusta. Näkemyksemme on se, että sosiaalitieteen työvälineet tuotesuunnittelussa parantavat tuotteiden haluttavuutta ja siten suunnittelun kohteena olevan tuotteen kilpailukykyä markkinoilla. Tämä tapahtuu semanttisin keinoin. Se tarkoittaa tarinoiden merkitysten ymmärtämistä ja kykyä muotoilla tuotteelle tietoisesti monitasoisia symbolisia merkityksiä.

Esitämme, että muotoilun keinoin luoduilla merkeillä ja merkityksillä – eritoten juuri niiden symbolisella arvolla – on paljon suurempi merkitys kuluttajille kuin tavallisessa arjessa tulemme ajatelleeksi ja päinvastoin. Kuluttajat luovat, muuttavat ja ylläpitävät tuotteiden symbolisia merkityksiä. Muotoiluna paljastuva vuorovaikutus itsessään on alusta onnistuneelle tuotesuunnittelulle ja tuotteille. Muotoilijan ei tarvitse käpertyä itseensä ja taiteellisuuteensa tai lähteä merta edemmäksi kalaan, jotta hän olisi innovatiivinen ja luova. Tuotesuunnittelu ja tuotteet paljastavat yhteiskuntaan, aikaan ja paikkaan liittyviä merkityksiä. Jo olemassa oleva on vain tunnistettava ja sitä on osattava soveltaa ja kehittää jälleen uusiksi tuotteiksi.

On tärkeää huomata, että muotoilua koskevaan sosiaaliseen todellisuuteen ei liity meistä riippumatonta ”luonnonlakia”. Yhteiskunta, muotoilijat ja kuluttajat luovat, muuttavat ja ylläpitävät sitä sosiaalisesti. On siis syytä riisua luovuuden turha mystinen viitta ja lähteä siitä, että luovuus on kykyä soveltaa kaikkea näkemäänsä ja kuulemaansa omassa työskentelyssään.

Kai Hämäläinen & Hanna Vilkka